Viikon pohdinta: Täytyykö aina olla vahva?

Vahvuutta on tunnustaa, olevansa jossain asiassa heikko"

Itselläni tosiaan ollut tämän vuoden puolella tarkoitus kasvaa henkisesti vahvaksi. Monesta paikasta toitotetaan sitä että henkinen vahvuus on valtti ja sitä kohti tulisi pyrkiä. Mitä on henkinen vahvuus? Onko se sitä että ikinä ei ole huonoa päivää, ei romahdeta tai reagoida mihinkään? Vai onko se sitä, että uskalletaan näyttää tunteet aidosti?

Viikonloppu ei ollut itselleni helpoin. Paljon tuntui tapahtuvan sellaisia asioita, jotka pistävät taas ajattelemaan itseään henkiseltä kantilta. Sitä saako tunteita näyttää, missä tilanteessa se on sopivaa ja teenkö itsestäni tyhmän jos välillä purkaa tunteitaan.

Olen aina ollut sellainen ihminen, joka näyttää huonosti tunteensa sellaisten ihmisten lähellä, jotka eivät ole todella läheisiä. Ehkä suurimpana syynä se, että en halua näyttää ihmisille että olen heikko. Eli suoraan sanoen haluan pitää sellaista mielikuvaa, että itselläni on aina hyvä päivä, mikään asia ei saa minua romahtamaan. Ikäänkuin suljen kaikki negatiiviset tunteet pois ettei se vaan saa minua näyttämään heikolta.

Mielestäni tämä ei ole missään nimessä fiksua. Ei ole henkistä vahvuutta peittää niitä aitoja tunteita, vaan tuoda ikäänkuin joku toinen epäaito tunne siihen tilanteeseen. Henkinen vahvuus on sitä, että uskaltaa olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä esittää muuta. Jotkut ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole ikinä huonolla tuulella tai eivät ota itseensä asioista. Toiset taas ovat sellaisia että reagoivat heti kaikenlaisiin asioihin isosti. Eikä siinä mitään, silloin ollaan aidosti omana itsenään siinä tilanteessa. Itse olen ehkä kuitenkin enemmän ensimmäisen tyylinen ihminen, harvoin luokkaannun tai suutun mistään. Heikkoutena kuitenkin se, että en kyllä uskalla tuoda niitä tunteita silloin esille kuin pitäisi, tietynlaista epävarmuutta omasta itsestään.

Lisäksi usein se, että ei näytä pahemmin tunteitaan aiheuttaa ihmisille sen luulon että henkilö on vahva ja kestää mitä tahansa. Kyseiselle ihmistyypille purkaudutaan helposti, saatetaan kohdella huonosti, sanotaan mitä sylki suuhun tuo. "Onhan tuo ihminen henkisesti niin vahva ihminen." Vaikka oikeasti kyse on vain siitä, että henkilö ei tuo omia tunteitaan niin helposti esille tai on vain epävarma.

Mielestäni se, että uskaltaa näyttää ihmisille heikkoutensa on vahvuutta, eikä se että piilottaa ne jonkun epäaidon taakse. Tärkeintä tietysti on tehdä niinkuin itsestä parhaalle tuntuu. Jotkut eivät vain osaa kertoa tai puhua ja voivat paremmin niin että tunteet käsitellään oman pään sisällä. Henkinen vahvuus on sitä että toimitaan niin kuin itsestä tuntuu parhaalta, eikä esitetä mitään muuta. Ihmiset ovat erilaisia, kuten reagtiotkin.