Viikon pohdinta: Kunnianhimo

"Pahinta mitä kohtalo voi ihmiselle jakaa, ovat vähäiset kyvyt ja voimakas kunnianhimo" -Vauvenargues

Mielestäni kunnianhimon voi suoranaisesti yhdistää kilpailuhenkisyyteen, päättäväisyyteen ja täydellisyyden tavoitteluun. Kunnianhimoinen ihminen on päättäväinen, pyrkii kohti tavoitetta ilman kompromisseja. Välillä liika kunnianhimo saattaa kääntyä itseään vastaan. Ollaan valmiita tekemään mitä tahansa saavuttaakseen päämääränsä, että tehdään se väärien asioiden kustannuksella, unhodetaan se terve järki kaikessa tekemisessä.

2012 vs. 2014

Itse koen kunnianhimon olevan ihailtava piirre ihmisessä. Sellainen ihminen on omistautunut asialleen, on valmis tekemään töitä sen eteen vaikka aina ei olisi helppoa. Lähes kaikki unelmat ovat saavutettavissa, mutta joidenkin eteen tarvitsee vain tehdä enemmän töitä. Näihin asioihin liittyy ehkä joitakin varjopuolia. Siinä vaiheessa kuitenkin kun joku asia on tarpeeksi tärkeä, on oltava valmis luopumaan ehkä jostain muusta. Siinä vaiheessa kuitenkin kun joku asia siintää mielessä, ei ehkä koekaan näitä asioita menetyksenä. Onhan palkintona se asia jonka eteen olet tehnyt töitä pitkään.

Siinä vaiheessa kunnianhimo menee mielestäni yli, kun unohdetaan kaikki muu ympäriltä. Tottakai on asioita jotka vaativat sen 100% itsestään. Tämän on kuitenkin mielestäni oltava ainoastaan väliaikaista, jotta kunnianhimo ei mene yli. Esimerkkinä fitness kilpailut. Teet kovaa työtä vuoden, unohdat kaverit, terveyden yms. Vuoden päästä kun seisot lavalla, seisot siellä yksin ilman tukijoukkoja, terveys pilattuna. Oliko se tavoittelemisen arvoista? Kärjistetty esimerkki, mutta hyvä esimerkki siitä että tässä kohtaa on kunnianhimo mennyt liian pitkälle.

Itse olen ollut aina sellainen ihminen, jolla on unelmia, tavotteita ja päämääriä. Kun innostun jostakin asiasta niin innostun siitä silloin 110 prosenttisesti. Ennen se oli parisuhde tai ratsastus, nykyään se on kuntosali. Muut asiat tuntuvat näiden asioiden rinnalta pieniltä ja ollaan valmiita uhraamaan paljon näiden asioiden takia. Onneksi kuitenkin nykyään olen oppinut, että elämässä voi olla monta tavoittelemisen arvoista asiaa kerralla.

Vieläkin olen sellainen ihminen, jos jotakin päätän niin sen eteen olen myös valmis tekemään töitä. Teen kaiken pilkun tarkasti, noudatan ohjeita, enkä lipsu. Kilpailuihin lähden aina voittamaan, ikinä ei lähdetä hakemaan kivaa suoritusta. Vaadin itseltäni paljon, ilman sitä ei saavuta tuloksia. Jokainen pieleen mennyt asia kolahtaa kovaa, mutta siitä on mahdollista oppia. Silloin kun ollaan rennosti, niin on osattava olla rennosti. Ilman sitä ei jaksa, aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Eli ehkä yksinkertaisemmin sanottuna. Esimerkiksi salilla, salilla annan kaikkeni, mutta kun salilta kävelen ulos kaikki jää salille. En rehki enää salin jälkeen tai ajattele salia 24/7.

Mielestäni omassa luonteessa kiva piirre, josta olen ylpeä. Minulla on kyky tehdä asioista joista tykkään, pääsen asioissa eteenpäin koska olen valmis tekemään töitä. Unelmia ei saavuta ilman kunnianhimoa, päättäväisyyttä tai sitä että tehdään töitä niiden asioiden eteen.