Viimeinen viikko pyörähtää käyntiin!

Elä tätä päivää, uneksi huomisesta, opi eilisestä.

Uimassa on käyty ja salilla riehuttu. Ei se uinti nyt niin kamalaa ollut. Yllättävän raskasta kun ei ole tosiaan matkaa uinut piiitkään aikaan. 250m metriä uitiin ja jaksoin kyllä yhteen menoon, mutta raskasta se kyllä oli. Seuraavana päivänä koko kroppa kyllä näytti sen, että jotain uutta oli tehty.

Salilla treeni sujuu erinomaisesti. Jotenkin tuntuu että fiilis vain paranee, mitä lähemmäs valmennuksen alkamista mennään. Ehkä sitä jotenkin haluaa nauttia näistä viimeisistä treeneistä, jotka saa tehdä oman mielen mukaan.

Valmennuksessa varmasti tehdään aika orjallisesti treeniohjelmien mukaan nimittäin. Sitä odotankin ehkä eniten, että ei tarvitse miettiä onko ohjelmat toimivia ja miten pitää syödä. Saa melkeinpä heittää aivot narikkaan näiden suhteen ja keskittyä tekemiseen. Enää yksi täysi treeniviikko ja sen jälkeen alkaa kunnon rääkki. Jee!

Liikuntakalenteri tältä viikolta:

Perjantai: Hauis/ojentaja/Vatsat
Lauantai: Selkä/rinta/vatsat + juoksu
Sunnuntai: Lepo
Maanantai: Lepo (hieroja)
Tiistai: Etureidet/pohkeet/olkapäät + juoksu
Keskiviikko: Hauis/ojentaja/Vatsat
Torstai: Takareidet/rinta + juoksu

Yksi asia itseäni on pistänyt ärsyttämään salilla on muut ihmiset. Käyn aika pienehköllä salilla. Tuntuu nykyään jatkuvasti, että ihmiset ovat hanakasti neuvomassa, kommentoimassa treeniohjelmaa tai muuta todella fiksua. Itse käyn salilla pääasiassa treenaamassa. Kesken treenin en jaksa jäädä kuuntelemaan luentoa maastavedon tekniikasta. Jos haluaa jutella niin sen voi tehdä vaikka alkulämpöä hakiessa kuntopyörillä tai juomatauolla. Ei kesken sarjan tai sarjatauoilla.

En tiedä mikä ihmisille on nyt tullut, että tuntevat tarvetta neuvoa tai kommentoida. Ei oikeastaan ikinä kukaan ole neuvonut, kunnes pari kuukautta sitten tämä alkoi. Sen jälkeen viikottain joku tulee kommentoimaan tai keskustelemaan jotakin. Ainakin itse olen niin keskittynyt salilla ja mietin jatkuvasti sitä miten treeni sujuu ja tulee etenemään, jolloin tämä itselläni ainakin häiritsee.

Lisenssi lunastettu, jos vaikka pääsisi jo tänä vuonna lavalle.

Neuvoja tekniikkaan saa tottakai aina antaa, jos tietää mitä puhuu. Muutaman kohdalla on kuitenkin ohjeistus ollut selkeästi väärää. Siinä miettiikin, että mitä jos itse olisi aivan aloittelija ja joku tulisikin neuvomaan aivan väärin. Lisäksi kommentit treeniohjelmasta, ilman että edes tiedetään minkälaisella ohjelmalla treenaan. Siitä että treenaan liikaa jotain liikettä, lihasryhmää tai syön väärin. Näiden kommenttien antajan kannattaisi katsoa esimerkiksi koko sarja kyseisen liikkeen kohdalla tai kysyä ruokavaliosta, eikä tehdä olettamuksia mistään. Tai sitten syyttää siitä että tehdään liian isoilla painoilla tai liian pienillä painoilla, katsomatta ensin kokeillaanko maksimiennätystä tai tehdäänkö pudotussarjoja.

Parhaimmat kommentit ehkä siitä, että en saisi tehdä kyykkyä, kun se on naisille liian raskas liike. Tai toinen, että romanialaisessa maastavedossa huijaan kun jätän tangon polviin, kun neuvoja ei meinannut uskoa sitä että en tee normaalia maastavetoa.

Mutta niin, ehkä vain täytyy oppia kestämään tai sitten vaihtaa salia.

Viikonlopun meninigit näyttävät aika treenipainotteiselta. Huomenna salia ja ratsastusta ja hauskanpitoa kavereiden kanssa.

Viikon pohdinta: Muiden ihmisten mielipiteet

"Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan"

Itse pyrin toimimaan aina edellä mainitun elämänohjeen mukaan. Ihmisiä on erilaisia ja koskaan ei voi kaikkia miellyttää. Itselleni tämä on ollut yksi vaikeimmista asioista hyväksyä. Se, että aina tulee olemaan ihmisiä jotka eivät minusta pidä teinpä mitä tahansa. Tämä on kuitenkin valitettava tosi asia, joka pitää vain oppia hyväksymään. Ei se tietenkään kivaa ole, että joku ei sinusta pidä. Valitettavasti elämä on kuitenkin valintoja täynnä ja aina jokaisella valinnalla on varjopuolensa. Jotkut teot loukkaavat ihmisiä teit niin tai näin. Tietenkään näihin tilanteisiin ei kannata hakeutua ja ne voi pyrkiä ratkaisemaan niin että ratkaisu vaikuttaisi mahdollisimman vähän muihin ihmisiin negatiivisesti.

(c) Flickr, John Finn

Itselläni tämä on ainakin ehkä yksi isoimmista kehityskohteista. Se, että hyväksyn sen että aina ei voi miellyttää kaikkia teitpä mitä tahansa. Päätöksiä ei pidä tehdä muiden ihmisten mukaan, vaan välillä on opittava olemaan itsekäs. Joillekin tämä on erittäin helppoa, joille taas ylitsepääsemättömän vaikeaa. Useimmiten jälkimmäiselle ihmistyypille käy niin, että unohtaa omat tarpeensa ja asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Tämä ei toimi pitkään, henkilökohtaisella kokemuksella puhuen.

Kateus on ehkä yksi isoimmista asioista joka aiheuttaa vihamielisyyttä ihmisten välille. Aina ollaan katkeria siitä että toisella on enemmän kuin itsellä. Unohtuu se positiivinen ajattelutapa, että ei se itseltä ole mitään pois jos toinen menestyy tai toisella on jotain mitä itsellä ei ole. Asioihin pystyy pitkälti itse vaikuttamaan. Jos on kateellinen jostakin, pitäisi pyrkiä itse kohti samaa päämäärää. Kääntää negatiivinen ajattelu positiiviseksi. Esim. jos jollakulla on sellainen kroppa kuin itse haluan, miksi en pyrkisi kohti sitä samaa kroppaa. Ei kadehtia, vaan motivoitua.



(c) Flickr, HKD

Itselläni on paljon kehitettävää tällä osa-alueella. Inhoan ajatusta että joku henkilö ei minusta pidä. Vertailen omia saavutuksiani muihin ja teen päätökset ajattelemalla muita ihmisiä enemmän kuin itseäni. Pitäisi muistaa positiivinen ajattelu.

Nämä ovat omia valintojani ja se ei ole minulta mitään pois jos kavereilla on asiat eritavalla kuin itselläni. Pidän elämästäni, teen asioita joista nautin ja olen päässyt niissä asioissa eteenpäin jotka ovat itselleni tärkeitä. Muiden mielipiteistä ei pidä välittää liikaa, läheiseni tietävät ja tuntevat minut. Ei ole väliä mitä vieraat ihmiset ajattelevat, jos eivät tykkää minusta tai ratkaisuistani niin antaa olla. Kaikkia ei voi miellyttää. Itseään varten täällä kuitenkin eletään ja sen mukaan mennään

Ruuhkaa ruuhkaa.

Tämä viikko on treenien osalta mennyt mitä parhaimmin. Kylmyys haittaa harrastamista sen verran, että hevosen selkään ei juurikaan ole asiaa. Vähän pystyy kävelemään, mutta ei juurikaan muuta. Ei myöskään kauheasti houkuta lähteä ulos lenkkeilemään, kun on noin kylmä vaan aerobiset hoidetaan salilla.

Liikuntakalenteri tältä viikolta:
Lauantai: Selkä/rinta/vatsat + ratsastus Sunnuntai: Hauis/ojentaja
Maanantai: Lepo Tiistai: Etureidet/pohkeet/vatsat + juoksu
Keskiviikko: Olkapäät/rinta/vatsat + juoksu
Torstai: Takareidet/pakarat/vatsat + uinti

Aerobista olen nyt hieman lisännyt. Treenin rakennetta olen hieman muuttanut. Tämä viikko on menty niin että ensin lämmittelyä 5min, sen jälkeen pikaiset venytykset. Sitten lämmittelysarjat ja sen jälkeen kunnon töihin. Sen jälkeen vuorossa on ensimmäinen osa treenistä, sitten raskas aerobinen osuus (10-15min) ja tämän jälkeen toinen osa treenistä. Lopuksi vielä vatsat jos ne tehdään tai pieni palauttava aerobinen jos jaksaa.

Kuntohan minulla ei ole kovinkaan hyvä, sen takia aerobiset osuudet ovat toistaiseksi vielä lyhyitä. Ehkä enemmän intervallityylistä harjoitusta. Opettelen kuitenkin koko ajan pidempiin jaksoihin. Toivottavasti kunto myös kasvaa siinä vierellä, niin ei niin pahana tunnu.

Tänään mennään toivottavasti kokeilemaan uintia. Itse en ole yleisessä uimahallissa käynyt sitten kouluaikojen, joten saa nähdä minkälaisia tuntemuksia syntyy.

Viikon pohdinta: Ystävyys

"Arvokkain omaisuutesi on viisas ja luotettava ystävä. - Darius "

Ihminen tarvitsee ympärilleen erilaisia ihmisiä. Jokainen ihminen on yksilö siinäkin suhteessa kuinka paljon tarvitsee sosiaalisia suhteita ympärilleen. Joku viihtyy lähestulkoon kokoajan omissa oloissaan, kun joku taas ei osaa olla yksin lainkaan.

Itse kuulun jälkimmäisiin ihmisiin. Viihdyn äärettömän vähän yksin ja lähes 90% ajastani kanssani on joku ihminen. Mikäs siinä kun ympärillä on niin mahtavia tyyppejä joiden kanssa tykkää viettää aikaa.

Olin eilen ajelemassa erään läheisen ystäväni kanssa. Puhuimme paljon ystävien merkityksestä, heidän asemastaan ja siitä kuinka paljon ihmiset tarvitsevat ystäviä. Itse olen onnekas sillä ympärilläni on niin monta hyvää ystävää jotka tukevat minua mitä tahansa teenkin.

Tärkeintä ystävyyssuhteissa on se että tuetaan toista, jaksetaan kuunnella ja autetaan hädässä. Aina kaikkien ratkaisut eivät ole fiksuja tai parhaimpia itsensä kannalta. Ystävä kuitenkin tukee, eikä tuomitse.

Ystäviäkin pitää olla erilaisia. Itselläni ainakin on erilaisia ihmisiä ympärilläni joiden kanssa jaetaan hieman eri juttuja, keskustellaan eri asioista, tehdään eri asioita. Yhteistä kuitenkin on, että kaikkien kanssa vietetty aika on mukavaa, heihin voi luottaa ja tiedän tiukan paikan tullessa kaikki näistä henkilöistä on valmiita auttamaan.

Esimerkkinä voisin heittää omasta ystäväpiiristäni. Kaksi todella läheistä, toisen kanssa voidaan puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, vakavistakin asioista. Toisen kanssa taas pystyn kertomaan kaikki arjen pienetkin murheet ja soittaa vaikka tunnin välein jos siltä tuntuu. Tietysti molempien kanssa voin puhua molemmista asioista, mutta jokainen ystävyyssuhde muokkautuu erilaiseksi. Lisäksi ystäviä harrastusten parista, lapsuuden ystäviä, sekä tietysti sisko, joka varmaan tärkein kaikista.

Viime viikkoina olen herännyt siihen asiaan kuinka onnellinen oikeasti olen siitä että ympärillä on monta ihmistä jotka ovat tukena. Itse tuen ystäviäni heidän harrastuksissa, päätöksissä ja ongelmissa, he taas tukevat minua tässä mikä itselleni on tällä hetkellä tärkeintä.

Bikini fitness on lajina aikalailla yksinpuurtamista ja aikaa vievää. Se määrittää todella pitkälle sen minkälaista elämää elän. Vastapainoksi tarvitsen ystäviä ja sitä laatuaikaa heidän kanssaan. Sitä kun ei tarvitse tehdä kaikkea täysillä, sitä että saa istua kahvilla ja jauhaa paskaa. Unohtaa se fitness-hömpötys hetkeksi.

Tästä matkasta kohti kisoja tulee varmasti rankka, se on tärkeää tietää että ystävät ovat tukena tällä matkalla. Moni omasta lähipiiristäni ovat yllättäneet positiivisesti olemalla äärettömän kiinnostuneita kilpailuista ja jaksaneet kuunnella saliin liittyviä juttuja loputtomiin asti. Välillä olen varmasti todella rasittava näine juttuineni ja toivonkin että pystyn edes vähän olemaan yhtä hyvä ystävä.

Tärkeysjärjestyksessä itselläni tällä hetkellä ensimmäisenä on oma harrastus, mutta sen tiedän että tähän en pystyisi ilman lähipiiriä ja heidän tukeaan. Itse teen fyysisen työn, mutta henkisen työn teemme ystävieni kanssa yhdessä. Bikini-kilpailut on kuitenkin yksi vaihe elämässäni, ystävät ikusia, sitä ei pidä unohtaa tämän matkan aikana. Kiitos kaikille. <3

Asiat tärkeysjärjestykseen

“Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä, mitä sinulle tapahtuu. - Norman Vincent Peale

Aika menee kyllä huijauksessa. Tuntuu mitä enemmän tulee ikää, sitä nopeammin aikakin kuluu. Viikot ovat niin täynnä tekemistä, että kaikkea ei edes kerkeä tehdä mitä pitäisi tai haluaisi.

Asiat kuitenkin täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen ja karsia niitä asioita jotka eivät itselle ole niin tärkeitä. Näin saa tehtyä sen mitä haluaa. Valitettavasti on myös niitä asioita joita ei voi jättää pois vaikka haluaisikin. Kuitenkin näistäkään asioista ei kannata tehdä ongelmaa, vaan miettiä voisiko niitä muuttaa jotenkin sellaisiksi että niistäkin oppii nauttimaan.

Itselleni ehdottomasti ensimmäisenä on tärkeysjärjestyksessä tällä hetkellä omat harrastukset. Treenit ovatkin kulkeneet äärimmäisen hyvin. Tällä hetkellä ennen valmennuksen aloittamista olen ottanut sellaisen asenteen että tehdään vähän mitä tykätään. Treenataan edelleen kovaa, mutta ei niin orjallisesti tietyn ohjelman mukaan vaan tehdään niitä liikkeitä mitkä ovat kivoja.

Edelleen tulee käytyä salilla sen 6-5 kertaa viikossa, useimmiten niin että olkapäät, kädet, selkä/rinta yhden kerran ja loput kaksi tai kolme kertaa sitten jalkoja. Jalat tehtynä kahdella eri jaottelulla, etureidet + pohkeet ja takareidet + pakarat. Lisäksi juoksulenkki 2 kertaa viikossa ja aerobista tulee myös ratsastuksesta.

Pitkästä aikaa pääsimme myös hevosen kanssa valmennukseen viime lauantaina. Teki kyllä hyvää molemmille, vaikka aika hukassa kyllä oltiin. Teknisiä harjoituksia pienillä esteillä ja puomeilla. Aina ollut itselleni ja hevoselle hankalin osa-alue. Pitää kuitenkin muistaa, että tästä on suunta ainoastaan ylöspäin. Teimme suunnitelmat, että tästä lähin joka lauantai on estetreenit maneesilla ja näillä näkymin kisakausi startataan 22.2 Hämeenlinnasta, jos kelit vain sen sallivat.

Aulanko 2011 voitto

Suunnittelua myös ensi kaudelle on harrastettu. Lyötiin lukkoon kauden päätavoitteet ja alustava kalenteri estekorkeuksille. Paljon riippuu nyt siitä miten bikini fitness-valmennus starttaa ja koska kisasuunnitelmat ovat sillä puolella. Niin pitkään siis kisataan hevosen kanssa kun oma jaksaminen ja aika riittää.

Jotenkin sitä vain odottaa ensi kuuta ja valmennuksen alkamista. Se tuo itselleni niin paljon. Saa tietää mikä on tilanne kunnon suhteen, koska alustava kisapäivä ja millä aikataululla mennään treenin ja kisadieetin suhteen. Lisäksi saa ammattilaisen tekemät ruoka-valiot ja ohjelmat niin ei tarvitse pyöriä epätiedoisuudessa.

Nykyisin tuntuu että joka toinen päivä pelkää että lihasta ei ole ollenkaan ja rakenne ei sovellu lajiin ja joka toinen päivä taas on tyytyväinen nykyiseen kuntoon ja tietää että lihasta löytyy. Muutama viikko enää!

Uuden vuoden lupaus

Vuoden vaihteeseen liittyy aina uuden vuoden lupauksia. Osa pystyy ne pitämään, osa ei. Itse tein viime vuonna uuden vuoden lupauksena, sen että rupean käymään salilla aktiivisesti, syömään kunnolla ja muuttamaan elämäntapoja. Monet tutut eivät varmasti uskoneet, että entisestä sokerihiirestä voisi muuttua terveellisesti syöväksi treenariksi. Toisin kuitenkin kävi ja tässä sitä ollaan.

Tälle vuodelle en mitään yhtä isoa lupausta tehnyt. Tietysti voisin luvata lopettaa tuon ainoan epäterveellisen asian mikä nykyisin kuuluu elämään. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että aika ei ole vielä oikea, joten se lupaus saa vielä odottaa. Tämän vuoden alusta lupasin lähinnä itselleni, että tämä vuosi on henkisen kasvun vuosi. Jo viime vuonna olen oppinut äärettömän paljon itsestäni ja kasvanut henkisesti. Tuntuu kuitenkin että kaiken sähläyksen keskellä että oma ajattelutapani on muuttunut äärettömän negatiiviseksi ja suurin osa ajasta menee valittamiseen.

Itse olen aina inhonnut kyseistä ihmistyyppiä joka valittaa kaikesta, mikään ei ole koskaan hyvin ja kaikki ihmiset ovat suoraan jostain. Itse en mielestäni sentään vielä ihan tuolla asteella ole, mutta tarkemmin kun omia juttuja kuuntelee niin tuntuu että suurin osa ajasta menee kaikkien ongelmien ja huonojen asioiden voivotteluun. Ilmankos sitä mieli menee masentuneeksi ja ahdistaa.

Tajusin tässä yksi päivä sitten niinkin yksinkertaisen asian kuin, elämä on juuri sellaista kun itse siitä tekee. Jos aina kun menee salille, siellä miettii että onko porukkaa niin paljon, ettei mahdu tekemään mitään, jos menee töihin miettien, onko siellä ikäviä asiakkaita. Päivästä toiseen niin johan näistä paikoista alkaa jäädä huono fiilis kun niitä vain ajattelee negatiiviselta kannalta. Näin kärjistetysti.

Eli jos näet kaikista asioista ainoastaan negatiiviset puolet niin oma käytös, vireystaso yms. muuttuvat negatiiviseksi. Jos taas pyrkii ajattelemaan positiivisesti, tekemään kivoja asioita niin kyllähän omakin käytös, vireystaso yms. pysyy parempana. Itselläni ainakin on elämässä kaikki hyvin, ihana työpaikka, kivat harrastukset, lemmikit ja paljon ystäviä. Mikään asia ei oikeastaan ollut huonosti, itse tein itsestäni pahantuulisen tällä negatiivisella asenteella. Ehkä joillekin itsestään selvä asia, mutta joka itselleni ainakin iski päin kasvoja tässä eräs päivä.

Nyt kun kuitenkin olen muutaman päivän tässä oikeasti vain ajatellut erinäisistä asioista ainoastaan hyviä puolia, välttänyt niitä negatiivisia asioita elämässäni niin huomaa selkeästi että oma vireystaso on ollut erittäin korkealla. Toki se voi olla tätä alkuhuumaa kun tajuaa asioita, mutta itse ainakin otan itselleni tavoitteen tälle vuodelle kehittää itseäni henkisesti niin tämän asian kuin muiden asioiden saralla.

Erityisesti kilpaurheilussa henkinen puoli on lähes yhtä tärkeä kuin itse suorituskin. Voin ainakin puhua omasta kokemuksesta ratsastuskisoista, jotka ovat menneet pilalle oman jännittämisen takia. Eli katse kohti tulevia kilpailuita, niin henkiseen puoleen se ei itselläni ainakaan kaadu. Yksi syy mitä yritän hakea tällä itsetutkiskelulla.

Hyvää päivää

Johan on muutama kuukausi vierähtänyt kun on ollut aikaa kirjoitella tänne jotain. Loppuvuosi meni osaltani hieman ohi. Siihen mahtui niin paljon muutoksia ja haasteita, joka veti itselleni järkyttävän stressin päälle. Tykkään niin paljon tasaisesta arjesta ja rutiineista, että henkisesti ei aina jaksa olla niin vahva, kun kaikki tuttu häviää ympäriltä. Vaikka kaikki itseäni koskevat muutokset olivat ainoastaan positiivisia, niin välillä tarvitsee ottaa aikaa itsellensä.

Joulun aikana olen nukkunut, opetellut olemaan kotona rauhassa ja nauttinut vapaista. Treeniäkin toki mahtuu mukaan ja salilla olen viihtynyt 5-6 kertaa viikossa. Ihan puhtaasti sen takia, että siellä viihdyn ja olo pysyy hyvänä sen takia. Syömisten puolella olen mennyt hieman vapaammin tässä muutaman viikon. Huomaakin jollain tapaa, että on tehnyt hyvää ja treeni on kulkenut äärimmäisen hyvin. Nyt on jälleen palattu ruotuun ja kyllä se niin vaan on että parhaimmalta maistuu puhdas ruoka.

Lisäksi aerobista olen tehnyt joulukuun alusta enemmän ja huomaa heti, että muutoksia on tullut huimasti. Juoksulenkit 3 kertaa viikossa lisättynä ratsastukseen on ollut kyllä tehokasta. Oma olo ei ole niin levoton, kun pääsee käyttämään kaiken energian. Tietenkin aerobisen kunnon nousu on yksi vaikuttava seikka, joka innostaa harrastamaan lisää. Itse olin syksyn enemmän niin että keskityin punttitreeniin ja aerobinen jäi pois, painoa tulikin kesäkuusta 8 kiloa lisää. Nyt viimeisen kuuden viikon aikana näistä kiloista on lähtenyt viisi. Ulkomuoto on tällä hetkellä selkeästi sellainen missä viihdyn paremmin.

Helmikuun alussa starttaa kisavalmennus ja silloin tehdään päätös kisa-ajankohdasta. Itse en ajattele kisa-ajankohdasta mitään, sillä valmentaja osaa sen sanoa parhaiten. Nyt keskityn ainoastaan motivoimaan itseäni tulevaan. Täytyykin sanoa, että tällä hetkellä motivaatio on varmasti korkein mitä se on ollut pitkään aikaan.